Yksi pala trilogiaa

Olen lukenut kirjan nimeltä Punainen lohikäärme (Red Dragon, 1981). Ja sitten luin kirjan nimeltä Hannibal (1992). Erityisesti jälkimmäinen, englanniksi luettuna, teki suuren vaikutuksen. Niinpä lukeminen luo uusia tarpeita, joista tietysti Firenzen kulttuurihistoriaan perehtyminen on Hannibalin jälkeen varsin tarpeellista, mutta suorin polku kulkee varmaan kirjailija Thomas Harrisin muuhun tuotantoon.

Lukematta on se kuuluisin, jota ei voi ajatella ilman Jodie Fosterin ja Anthony Hopkinsin kasvoja: Uhrilampaat (The Silence of the Lambs, 1988).
Tai on kai ne muutkin filmattu, mutta ne taas kuuluvat näkemättömiin.

Ja lukemattomuuden aikana selvisi, että trilogiakaan ei ole enää trilogia: tervetuloa takaisin, Hannibal Rising. Luettava vaan kasaantuu.

Kuten tavallista. tästäkin lukuvinkistä saa kiittää jotakin muuta kuin omaa kekseliäisyyttään, joten kiitti joao.

Luettaviako?

Kun ihmiset tietävät, että luet, jopa likimain työksesi, ihmiset kertovat lukevansa liian vähän, ainakin viime aikoina. Mutta pian käykin ilmi, että he ovat kuitenkin lukeneet jotain. Jotain sellaista, mitä sinä et ole koskaan lukenut, et ehkä koskaan kuullutkaan mistään sellaisesta. Nimenomaan sellaista, mitä juuri sinun pitäisi ehdottomasti lukea. Pitäisit siitä tai sitten se vaan on niin hyvä tai sitten kaikki muut tietävät sen paitsi sinä.

Minulle käy näin liki päivittäin. Siksi alan listata lukuvinkkejä. Siis sellaisia, joita en ole itse lukenut, ja joita minulle suositellaan. Idea syntyi eilen irc-keskustelussa, kun minulle suositeltiin erästä sarjakuvaa, joka keksi Yhdysvalloille presidentin, joka muistuttaa George W. Bushia. Tämä siis vuonna 1990, kauan ennen kuin maailma oli sedästä kuullutkaan. Hyviä uutisia: Yhdysvaltain presidentti onkin fiktiota.

Kyseessä on Frank Millerin ja Dave Gibbonsin sarjakuva Give Me Liberty, suomennettukin, josta Wikipediakin jotain tietää. Haluaisin lukea sen.