Toisinaan lukeminen on keräilyä. Jos on lukenut jonkun kirjailijan melkein koko tuotannon, niin on lähes pakko lukea se viimeinen keskeneräinen, postuumi ja eksentrinen lyhytproosateos. Kun on lähellä kokonaisuutta, voi loksauttaa viimeisen palan paikalleen. Toisinaan kysymys ei ole mistään vaikeasti saatavasta viisikymmensivuisesta avantgardesta, vaan joka vuosi painajaismaisella tavalla kasvavasta ilmiöstä. Joka vuosi 700 sivua. Sitoudunko?
Olen lähellä kokonaisuutta nimeltä "Ilkka Remes". Luin vuosi sitten koko hänen siihenastisen tuotantonsa kirjoittaessani hakuteosartikkelia. On sivuseikka pidänkö Remeksen kirjoista ja millä tavalla, jos pidän. Joka syksy Remes pullauttaa isänpäivä- ja joulumarkkinoille kaksi uutuutta, aikuisten- ja nuortenromaanin. Jos haluaisin täydentää "Ilkka Remes" -lohkoa aina kun on mahdollista, tappelisin kirjastossa kahden viikon uutuuslainoista, joita saa jonkin aikaa jonottaakin (ja sitten ne todennäköisesti myöhästyisivät, koska kotiin kannetuista kirjoista on liian hankala luopua). Eikä niitä kaupastakaan halvalla saa - etsiskelin aikani Ruttokelloja kirjakaupasta pokkaripainoksena kesällä 2005 ja en löytänyt muuta kuin lähes 30 euroa maksavan hardbackin. Onneksi se löytyi divarista myöhemmin. Kaikki nämä taloudelliset ja logistiset hankaluudet huomioonottaen, "Ilkka Remekseni" jäänee päivittämättä.
Eivätkä nämä hankaluudet olisi ehkä tiellä, ellei Remes-kirjojen lukijoiden yleinen koukuttuminen olisi kääntynyt kohdallani päinvastaiseksi. Luin kahteen kuukauteen kaiken ja osan vielä kahteen kertaan. Ähky alkoi ilmetä nopeasti kun aloin pitää "Ilkka Remestä" tolkuttoman hauskana, etenkin kun kudosnesteet tuntuivat ilmaisevan henkilöhahmojen tunnetiloja läpi Remeksen tuotannon. Ja ehkä tämä onkin osa Remeksen viehätystä - kömpelyyksistäkin tulee hauskoja kun ne vaan itsepintaisesti toistuvat ja minä ajattelen lämpimästi kustannustoimittajaa, joka jostain syystä on antanut Remeksen tyylin rehottaa. Terkkuja sille.
Joten: lukematta ovat ja luultavasti jäävätkin 6/12 ja Kirottu koodi.
No comments:
Post a Comment